Uskolliset Kääpiösnautserit Roosa ja Hanna
Herran uskolliset vartiomiehet
Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko.
Perheellämme oli koira nimeltään Roosa. Saimme sen, kun se oli aivan pieni. Erikoista oli myös johdatus, miten juuri tuo pieni hauva valikoitui meille suuresta laumasta.
Kun olimme katsomassa tuota ”pientä” laumaa, niin eräs muutaman kuukauden ikäisistä mustista kääpiö snautsereista tepsutteli laumasta suoraan Marjatan syliin. Kennelin pitäjä sanoikin, että ”juuri tämän olimme ajatelleet luovuttaa sijaiskotiin kasvatettavaksi’’.
Näin ’’Roosaksi’’ nimeämämme koira sai paikan kodissamme. Roosasta tuli nopeasti koko perheen rakastettu lemmikki.
Se, että näin nostan Roosa-koiran hartauskirjoituksessani esille, johtuu siitä, miten voimakkaan esimerkin se jätti mieleemme olennosta, joka valvoo ja odottaa, sillä juuri kukaan ei päässyt tulemaan kotiimme, ilman että Roosa ei olisi sitä huomannut.
Se istui tai seisoi tutulla vartiopaikallaan olohuoneen ikkunan edessä, jonka suunta oli sisäpihalle päin. Aina kun tulin kotiin, kuulin jo ulos sen haukunnan. Ja mikä riemu syntyikään, kun avasin ulko-oven! Oi, sitä töpö hännän heilumista, vastaan hyppimistä ja posken nuolemista.
Tuon mainitsemani ikkunan edessä, Roosan vartiopaikalla parketissa oli kulunut alue, josta lakka oli kuoriutunut pois. Se muistuttaa vieläkin siitä, nyt jo Roosan oltua poissa 19 vuotta, että oli yksi, joka valvoi vartiopaikallaan ja odotti perheenjäseniä kotiin saapuvaksi.
Myöhemmin Roosa sai rinnalleen Hannan, toisen kääpiö snautserin, joka otti Roosan paikan jatkaakseen arvokasta tehtävää, samalla paikalla, ikkunan edessä. Nyt Hannakin on ollut monta vuotta poissa.
Tuo kulunut kohta ikkunan edessä pysäytti, puhutteli ja nosti mieleeni tuolloin kysymyksen, millainen jälki minusta jää ’’elämäni parkettiin’’.
Rakas ystäväni, sinäkin olet kutsuttu jaloon tehtävään, rukoilemaan Herran edessä. Siinä on meidän kirkkomme, olemme sitten terveitä tai sairaita.
Rukous
Rakas Jeesus. Kiitos että silloinkin, kun voimani eivät enää riitä käytännön toimiin, saan olla vartiopaikalla, ’’muurin aukossa’’ katsellen sinun kasvojasi. Kiitos Jeesus myös siitä, että sinä jatkuvasti valvot ja rukoilet lastesi puolesta, minunkin.